Over n Out

Noniin DVD:tä on tullu vähä fiksailtuu täs vielä, lähinnä ääniä ja ne on edelleen aika kuralla mut so not. Se on vihdoin valmis pölyttymään hyllyille, josta sen voi sit parinkymmenen vuoden päästä kaivaa esiin ja ihmetellä. Oli hieman luppoaikaa niin päätin tehä _taas_ trailerin, samat vanhat kuvat samat vanhat naamat jne. Tähän varmasti päättynee samalla blogirustailut, ehkä herätellään eloon sit jos joskus taas irtaannutaan oravanpyörästä, ehkä ei.

Kuvakoostos video

Antti Tapio Photographyn kuvat koostettuna videon muotoon ja höystettynä musiikilla.

Ruma poika, Kuuma poika

Poika boys hassuttelee Vientianessa.

Andy avautuu.

Herranjestas täähän menee aikajärjestyksessä edellisen klipin kanssa, olipas onnekasta!

Eli, tässä Andy avautuu Kambodzan korruptoituneista rajapossuista ja heidän kätyyreistään. Oivaillista infoa Kampokselle matkaaville!

Matka Don Detille.

Klipissä rävellämme eteläisessä Laosissa etsien pikku saarta nimeltä Don Det, pikkumaistissa tietenkin. Don Detistä löytyy enempi faktaa aiemmasta blogitekstistä...

DVD -matskua

Greetings! DVD valmistuu hitaasti mutta varmasti. Koneet huutaa viimistä päivää eikä pysy edes mukana menossa niin tästä on kehittymässä pienehkö ikuisuusprokkis. Heitetääs yksi maistianen kuitenkin kehiin, jälleen kerran mahtavalla laadulla. Enjoy!

Videojuttuja

Terveisiä Suomesta. Reissun aikana tallentui tosiaan päälle 4 tuntia raakaa videomateriaalia josta olisi nyt tarkoitus koostaa pienimuotoinen dokumentti, lähinnä omaksi iloksi. Dokkari ei ole mitenkää erikoisesti käsikirjoitettu ja speakitkin on vedetty kerralla-purkkiin mentaliteetilla. Ensimmäinen pidennetty versio "trailerista" on nyt vesillä. Hyvästä laadusta vastaa Bloggerin 100mb videolimitti, tsekkailkaa.

Viime hetken luksustelut

Hello! Reissu lahenee loppua ja on aika ehkapa viimeisen blogitekstin. Talla hetkella vietamme aikaa Koh Changilla kaakkois-thaimaassa. Koh Chang sisaltaa useita biitseja, joista suosituin on White Sand Beach. Itse majoitumme tottakai Lonely Beachilla alhaisimpien hintojen ja ilmaisten grillibileiden takia. Baareja taalta loytyy tosi paljon, mutta asiakkaita ei laheskaan tarpeeksi. Asiakaskadosta johtuen baarit vuorottelevat iltaillan peraan kuka saa tanssittaa matkailijoita. Viskibuketit ovat naurettavan edukkaita ja grilliruokaa tarjoillaan fireshowden ohella for free.

Majoitumme uudehkossa bungalowissa 5 minuutin kavelymatkan paasta rannasta. Perheen mama ja papa on tosi lungeja ja palvelu toimii, pienena bonuksena mestoilla asustaa myos hellyyttava vauva-apina. Tama lysti maksaa meille 200Batia per yo, eli noin viitisen euroa eli 2,5 euroo per mies eli 1,25 euroo per sierain. Parina paivana ollaan vuokrattu skootterit ja porratty ympari saarta ja piipahdettu vesiputouksella. Ylihuomenna olisi viela tarkoitus kayda haiden pureskeltavana lahisaarilla eli snorkkelihommia.

Eilen kavimme tapojemme mukaisesti reivaamassa Jungle Barissa ilman housuja. Alkuillat vietamme uudessa paikallisessa tyontekijoiden kanssa pelaillen biljardia, jengaa ja muita hauskoja seurapeleja ehkapa jopa muutaman chang-oluen siivittamana. Chang olut, Thaimaan lahja kaikille oluen nalkaisille matkailijoille. Tama kyseinen ohrapirtelo ilmoittaa etiketissaan prosenteiksi 6.4%... Mutta hauskuus piilee siina etta tama kyseinen luku on vain ja ainoastaan minimi, joskus jopa kaksi kyseista perkeletta voi riittaa tuudittamaan paatuneenkin reissuruunan hoyhensaarille.

PS. Tanaan oli rannalla niin isot aallot etta Antti sukelti takaperin 30 metria ja nousi pintaan keskella selkaa. Meinasi kosken pojalle tulla murot uikkareihin kun ei varvas tahtonut osua pohjaan, tai noh, osuhan se mutta paa ei valitettavasti jaanyt pinnalle.

Kuvia Koh Changin riennoista:

(vesiputouksilla)

(suomi - tsekki pelin jannitysta nettikahvilassa)

(uudessa paikallisessa kuppilassa jenga -pelin parissa)

(antti leijuu kun kerrankin onnistui)

(lauri tahka rapsuttamassa koiraa)

(Antti ja masiskannit kun kotiinpaluu lahenee)

Samrong Village School of Opportunities

Hei taas pitkasta aikaa!

Phnom Penhin viikon visiitin jalkeen suuntasimme Siem Reappiin lahinna katsomaan Angkor Watin temppeleita. Olemme kuitenkin majailleet taalla jo 5 paivaa eika temppeleita ole viela kerennyt katsastaa, on ollut muuta mielenkiintoista puuhaa.

Kun itse oksentelin muutaman paivan guesthousea ympari Antti tutkaili kaupunkia ja tormasi sattumalta nuoreen herrasmieheen nimelta Laim Len. 22 -vuotias Laim toimii opettajana Samrongin kylakoulussa noin 35km paassa keskustassa. Laim pyysi opettamaan koululle lapsille englantia, lupauduimme tulla yhtena paivana katsomaan menoa mutta eparoimme englanninkielenopetustaitojamme.

Maanantai

Saimme skootterikyydityksen kylaan ja polyista hiekkatieta pitkien ajaessa kuului joka puolelta Hello huutoja ja ihmiset juoksentelivat tielle ihmettelemaan ei-enaa-niin-olminkelmeita ihojamme. Kylassa meidat otettiin perheen voimin vastaan ja siirryimme "takapihalla" sijaitsevaan koulurakennukseen.


(Koulun kyltti)


Noh ei aikaakaan kun Antilla jo viuhui karttakeppi (bambunpatka) kadessa ja hetken suostuttelun jalkeen itsekkin aloin mylvimaan luokan edessa oppilaiden kanssa yhdessa tuumin erilaisia lauseita. Opetus oli melko mielenkiintoista, koska oppilailla oli viela harjoittelemista vieraissa aakkosissa ja oma khmerin kielemmekin on viime kerrasta paassyt hieman ruostumaan. Muilla opettajilla tuntui olevan pateva metodi: toistoja toistoja toistoja, eli opetellaan lauseita ulkoa.


(Andyn luokka)


(Joonas tavaa nimeaan taululle)


Lapset olivat kovin ujoja ja kavivat valilla sujauttamassa nopeasti kasiimme itse raapustamiaan kuvia. Hetken chillailun jalkeen he kuitenkin avasivat sanaisat arkkunsa. Todennakoisesti ulko-opetellut 3 kysymysta mita naperot kysyvat olivat:

What is your name? (kelpo vastaus on My name is X, what is your name? ja he osaavat vastata)

How old are you?

ja

How many brothers and sisters do you have?

Vastaukset kysymyksiin ei aina tainnut menna perille koska samat naamat kyselivat samoja kysymyksia... ajatus kai kuitenkin tarkein?

Luennoinnin aikanamme paikalle alkoi valua myos aiteja, isia, mummoja ym. Heita ei niin englanninkielentaidot kiinnostanut, enemman ihmetysta aiheutti se etta onko tuo vaaleampi poika vai tytto ja miksi toisella on niin iso nena. Koko kansan repeillessa Laim luonnollisesti herrasmiehena meille nama asiat tulkkasi.

Keskiviikko

Keskiviikkona suuntasimme kylakoululle uudemman kerran. Kerta raha ei naissa piireissa juurikaan liiku, saati sitten oikeisiin taskuihin paatimme tehda pienen hyvanteon oppilaiden auttamiseksi. Kylan tie oli kova ja moykkyinen ja suurin osa lapsista matkustaa kouluun jalkaisin. (Varakkaimmilla saattaa olla kaytossaan punakhmerien vallan aikaiset fillarit jotka yleensa ovat sen 20 kokoa liian suuret ja ketjurasvanakin toimii todennakoisesti hiekka). Joten paatimme investoida joka kakaralle uudet kenkaparit. Aluksi tarkoitus oli ostaa 50 kpl mutta seuraavana paivana Laim ilmoitti lukemaksi 120 paria. Ilmeisesti sana oli kiirinyt ja serkut ja serkunserkutkin olivat kenkia vailla (koulussa on kyllakin satakunta oppilasta). Tamahan ei meidan lompakoissamme painanut kuin yhden baarireissun verran joten ostimme 120 paria Laimin opastuksella lokaalien markkinoilta.

Torstai

Torstaina oli talkoopaiva ja meidat pyydettiin mukaan. Tietenkaan emme pehmeine sydaminemme pystyneet kieltaytymaan naiden kyseisten lapsukaisten kainosta pyynnosta. Moottorimarssi kohti kylaa alkoi aamulla klo 7.00. Paikalle saavuimme hieman ennen kaheksaa ja talkoot olivat jo kaynnissa. Antti tarttui heti tomerana kirveen varteen ja alkoi kaataa bambuja.


(Antti hommissa, noi naperot on kylla taitavampia kasistaan kuin myo. Laim myos kuvissa sinisessa paidassa)


Itse otin oman ryhmani avorivissa DANGER!! MINES!! -alueelle repimaan bambupuista oksia joista itse seinat rakennettiin. Vaarallista touhua kun tulee kookospahkinaa paahan ja 10 vuotiaat kiipeilee useissa metreissa roikkuen oksista josko ne saisi tippumaan alas. Pojat hakkasivatkin ahnaasti bambun oksia palasiksi mutta paatin ryhmanjohtajana ottaa vesurin itselleni ja heti toisella lyonnillahan siita lenti tera hyvan matkaa pitkin jonkkaa. Tasta lahtien kahvaa en enaa sallinut vaan hakkailimme puuta pareiksi pelkalla teralla. Kun oksia oli tarpeeksi raahasimme ne yhdessa tuumin takaisin kylaan ja ylensin kameralaukkuni ja juomapullon kantajani samoitein, ihan omasta tahdostaan ja hyvalla mielella olivat, kun saivat niita kantaa vaikka "lapsityovoimaa!" huudot kylalla raikasivatkin.



Kun tarvikkeet oli raahattu koululle alkoi seinien nikkarointi. Tyomaan johtajana toimi tietenkin Laim jonka kanssa meilla oli aluksi hieman erilaiset rakennusmetodit, sattuneesta syysta talla tyomaalla ei kyselty tulityokortteja tahi vaadittu turvakyparoita, valjaista puhumattakaan. Taalla kulttuurissa kun miehet tekee toita, niin naiset on jossain muualle. Joten he olivat aamupaivalla torilla ostamassa hameita, jotka eras suomalaisnainen sponssasi. Naiset palasivat kuitenkin hyvissa ajoin tekemaan evakset raskaantyonraatajille. Mikaan ei maistu niin hyvalta viidakossa kuin itse poimituista riiseista valmistettu nuudelisoppa. Paasimme myos itse kokeilemaan miten kyseinen lokaalimasaytys valmistetaan. Kengat pois ja bambumatolle evastamaan, saa kayttaa kasia, jossei chopstickit taivu lansimaalaisten televisiokaukosaatimien ja xbox-ohjaimien turmelemissa katosissa. Pieni tietoisku lokaalien kanssa evastaville: vasenta katta EI tule kayttaa ruokaillessa, koska se on se kasi jolla pestaan perse. Tayttavan lounaan jalkeen hommat jatkuivat normaalisti iltahamaraan saakka.


(Joonas tursuttaa riisimassasta makaronia anonyymina esiintyvan apukokin kanssa)


(Kyllaisena aterian jalkeen)


Loppujen lopuksi kun seinat oli rakennettu ja pekkaniskan pojat olivat jo lahteneet kotia, aloitimme ostamiemme kenkien jaon. Opettajat meinasivat tehda jaosta hieman suuremman numeron kuin osasimme arvella ja koulu otettiinkin pihalle seisomaan riveihin. He lauloivat kansallislaulun ja leijuvat englanninkielentaidoillaan kunnes pyysimme joko voisimme vaan jakaa kengat reppanoille. Kengat jaettuamme siirryimme viela erittain tuliselle nuudeli-illalliselle, jonka jalkeen hyvastelimme kylan erittain haikeissa tunnelmissa ja lahdimme pilkkopimeaan yohon parin nuorukaisen kuskaamana.


(Koulu ennen seinia..)


(.. ja seinien kera)


Paastyamme takaisin guesthouselle pojat olivat ihmeissaan kun lyotiin miehissa 10 taalaa kumpaisenkin kateen. Raha on meille aika pieni 2 * 35km matkalta mutta pojille se voi olla usemman kuukauden ruokaraha. Vertauskohteeksi otettakoon esimerkiksi taalla tavallisen koulun opettaja, jonka kuukausipalkka hipoo 30 dollaria.

Kiitokset Laimille ja koko kylan vaelle naista mahtavista hetkista. Tallaista kivaa talla kertaa, huomenna suuntaamme todennakoisesti vihdoin kohti Angkor Watin temppeleita.

Killing Fields of Cheung Ek, Phnom Penh

Historian nalkaisille vakava pikku infopaukku Kambodzasta reilu 30 vuotta sitten:

Punaisten Khmerien kansanmurha on lahihistorian suurimpia sitten Hiltusen Aatun. Tama aarivasemmistolainen hirmuhallinto nousi valtaan 1975 ja tyhjensi Kambodzan paakaupungin Phnom Penhin uskotellen kansalaisille etta jenkit aikovat pommittaa kaupunkia. Kaupunki jai lahes tyhjilleen ja porukka siirrettiin aseella uhaten pakkotyohon riisipelloille tai kidutettavaksi surullisen kuuluisaan Security Prison 21:een.

Kaikista pahimmat "kansaviholliset" eli ne jotka kayttivat silmalaseja tai osasivat vieraita kielia siirrettiin 15km paassa keskustasta sijaitsevalle "kuoleman kentalle" tapettavaksi.



Piipahdimme eilen em. paikasssa fiilistelemassa tunnelmia. Killing fieldseilla on jaannoksia massahaudoista ja vankien vaatteista. Aika on kuitenkin kerennyt tehda jo tepposet ja suurimmat ruumiskasat ovat jo ruohon ja maan peittamana. Vaikuttavin naky oli monen kymmenen metrin korkuinen torni johon oli jarjestetty taalla tapettujen ihmisten paakalloja, ian ja sukupuolen mukaan.



Jengi yleensa maiskittiin kuoliaaksi lapioin tai nuijin. Nain pystyttiin saastamaan luoteja "oikeita vihollisia" vastaan. Kuoleman kentilla tapettiin myos surutta pienia lapsia. Kuuluisa puu jota vasten vauvat ja pienet lapset jaloista kiinnipitaen hakattiin kuoliaaksi on edelleen pystyssa. Taman jalkeen heidat nakattiin monttuun vanhempiensa seuraksi. Toinen keino tappaa pienia ihmisia oli heittaa ne ilmaan laiturin tyyppiselta rakennelmalta ja toivoa etta alastullessaan ne taittaisivat niskansa osuessaan laiturin reunaan.



Tallainen pikavisiitti Kambodzan karmeaan historiaan talla eraa. Ajatuksena olisi viela lahipaivina kayda katsomassa Security Prison 21, joka on taynna kidutettujen kuvia ja erilaisia kidutusharveleita. Useammat siella kavijat ovat kuvailleet kokemusta erittain masentavaksi.

No ok, ettei jaisi paha mieli pistetaan kuva Antista joka ahtautu tanaan torilla liian pieneen mutta kingiin Mario huppariin, valitettavasti oikeaa kokoa ei loytynyt.